Ajankohtaista

Vaalikampanja

Olen Helsingin vaalipiirissä vasemmistoliiton  ehdokas kevään eduskuntavaaleissa.

Aiemmin sain väärää tietoa, että vaalitilini täytyy olla minun nimelläni, mutta tässä nyt kampanjapäällikköni Jari Pellisen tilinumero liittyen eduskuntavaalehin. Sille voit halutessasi lahjoittaa tukea kampanjaa varten.

FI14 3636 3010 5349 49
BIC/SWIFT: SBANFIHH

Vaaleissa kärkiteemani ovat työ, mielenterveys ja rauhantyö.

Rosa

Rakkaus on ikuista.

Tämän videon katselu kannattaa aloittaa Loiri-imitaation loputtua. Kannattaa pysäyttää myös taustalla oleva tuuli ruudun oikean yläkulman pause-painikkeesta.

MeToo

Olen jo kymmenen vuotta sitten nostanut esille näitä asioita. Seuraavat kirjoitukset allekirjoitan itsekin täysin.

Ruusu Haarla, Teatterilehti:

Narsistisen ohjaajan strategioita

Tietoisuus narsistisesta persoonallisuushäiriöstä ja sen vaikutuksesta muun muassa työelämässä on kasvanut suuresti 2000-luvun aikana. Onkin kiinnostavaa, että teatterialalla, jossa oman kokemukseni mukaan aiheelle voisi olla erityistä tilausta, ei narsismista puhuta juuri lainkaan.

Narsismihäiriöllä viitataan siihen, että yksilön narsistisuus tuottaa merkittävää vahinkoa hänelle itselleen tai muille ihmisille. Teatterialalla narsistiset piirteet on perinteisesti saatu naamioiduksi erityisesti tähtinäyttelijöiden sekä autoritääristen ohjaajien ”taiteellisiin” oikeuksiin. Vaikka vallankäyttöön liittyvät asenteet ovat jyrkentyneet sitten 80-luvun, on yllättävää, kuinka paljon edelleen katsotaan läpi sormien.

Taustalla lienee pelkoa taiteilijamyytin romuttumisesta: Katoaako taide jos vaadimme toisiltamme käytöstapoja? Taustalla lienee myös yleistä kyvyttömyyttä tunnistaa sairasta, narsistista käytöstä. Tästä saavat kärsiä myös ne ohjaajat, joilla ei ole vallankäyttöön liittyviä ongelmia ja jotka joutuvat myrkyttyneiden työyhteisöjen korjaajiksi ja ohjaajiin liittyvien pelkojen kohteiksi.

Seuraaviin malleihin sortuvat joskus kaikki, työtehtävään tai sukupuoleen katsomatta. Aina niiden takaa ei löydy narsistista motiivia, mutta niiden systemaattinen hyödyntäminen valta-asemassa aiheuttaa aina ongelmia. Etenkin ohjaaja työnjohtajana kykenee niitä käyttämällä terrorisoimaan koko työyhteisöä ja sairastuttamaan sen.

Hämmentäminen. Ohjaaja saa aikaan jatkuvaa hämmennystä, joka ei liity teoksen tulkintaan. Hän viestii ristiriitaisesti, toimii epäjohdonmukaisesti, arvaamattomasti tai provosoivasti tai vaatii erityiskohtelua. Hänen toiveisiinsa on vaikea vastata ja hänen tyytymättömyyttään on vaikea ennakoida.

Hajottaminen. Ohjaaja luo omalla toiminnallaan kuiluja ja katkoksia työryhmän jäsenten välille sen sijaan, että pyrkisi kuromaan niitä umpeen. Hän saattaa suosia toisia muiden kustannuksella tai ottaa jonkun silmätikukseen tai mustamaalauksen kohteeksi. Pahimmillaan koko työryhmä riitaantuu vastakkaisiin leireihin syistä, joita on vaikea palauttaa teoksen tekemiseen.

Hyötyminen. Ohjaaja ottaa toimivat ideat omiin nimiinsä ja laittaa epäonnistumiset toisten nimiin riippumatta prosessin todellisesta kulusta. Ohjaaja on korostuneen kiinnostunut julkisuudesta ja kollegoiden arvostuksesta, usein työryhmän kustannuksella.

Rajattomuus. Ohjaaja ei kunnioita toisten rajoja, työrooleja, eikä sovittuja linjoja, vaan saattaa muuttaa mielensä äkkinäisesti ja varoittamatta aiheuttaen hämmentäviä tai loukkaavia tilanteita, joissa toiset tuntevat tulleensa ylikävellyksi. Hän tunkeutuu henkilökohtaiselle tai seksuaaliselle alueelle ja astuu toisten varpaille.

Raivoaminen. Ohjaaja raivoaa, kun asiat eivät mene siten kuin hän toivoisi tai kun hän on itse kyvytön parantamaan tilannetta. Ohjaaja ei hillitse vihaansa, ei häpeä sitä, eikä kanna vastuuta sen seurauksista. Hän häpäisee ja haukkuu. Syntyy pelon ilmapiiri.

Riippuvuus. Ohjaaja mielistelee työryhmää tai sen yksittäisiä jäseniä olematta siinä kuitenkaan johdonmukainen. Ohjaaja voi olla yhtäkkiä hyvin hurmaava ja imarteleva. Hän saattaa ”rakastaa” kiihkeästi ja palkita onnistumisista ylitsevuotavasti. Usein työryhmä vastaa ohjaajan huomiontarpeeseen, mutta jättää omat tarpeensa ja toiveensa ilmaisematta.

Uhriutuminen. Ohjaaja väistelee vastuuta käyttäen suojakilpenään omaa haavoittuvuuttaan. Hän saattaa alkaa itkeä, jos häneltä kysyy vaikeita kysymyksiä tai kätkeytyä ”raskaan” taakkansa taakse, estääkseen konfliktin, jossa hän voisi hävitä. Hän ei myönnä omia virheitään, vaan syyttää mahdottomia olosuhteita tai muita ihmisiä.

Tarpeellista olisi, että teatterinjohtaja kykenisi tunnistamaan narsistiset piirteet jo rekrytointivaiheessa. Johtajan tulisi myös kyetä reagoimaan työryhmän oireisiin tai valituksiin myöhemmin. Usein ihmiset kuitenkin jäävät yksin. Silloin ensisijaista ei ole teos, eikä edes työryhmän pelastaminen, vaan omista rajoista huolehtiminen: Se että ei uhraa itseään taiteen takia, vaikka kaikki muut tekisivät niin.

 

Eeva Lehtimäki, MTV3:

Tämä kolumni ei kerro Lauri TörhösestäAku Louhimiehestä tai Kenneth Grevestä. Sen aiheena olemme me suomalaiset, minä itse mukaan lukien. Olen nyt muutaman päivän miettinyt puhekulttuuria, johon olen kasvanut. Ja se ei näytä kauniilta. Se on suomalaisuuden pimeä puoli… (Lue koko kolumni)

 

Tässä tallenteessa ovat minun kommenttini Amnesty Suomen keväkokouksen paneelikeskustelussa:

Sain ensimmäisen puheenvuoron ajassa 33.30 ja toisen kohdassa  1.25.30.

 

Lokakuun kuulumisia

Jaffa

Jaffa on noin 5-vuotias ja pelastettu syyskuussa 2016 huumekämpästä.

Minä ja kummikoira Robin Iisalmessa

Minulla on kummikoira Robin Iisalmessa, joka tuli Suomeen Hilkan luo v. 2017. Hilkka on pelastanut yhden kissan ja kolme koiraa hirvittävistä olosuhteista. Hilkka on myös kolmen pojan äiti. Minulla on suuri kunnia kertoa Hilkan eläimistä. Tarvitsemme enemmän Hilkan kaltaisia hyväntekijöitä.

 

 

 

Robin on 2-vuotias ja löytynyt vuoden

Robin

ikäisenä Cadizin kylästä. Robin on rodultaan Podenko Maneto/ Orito -sekoitus ja toisen podencon kanssa olivat hyvin nälkiintyneitä. Robin ja Otto etsivät kotia ja päätyivät maaseudulla erään naisen hoiviin, joka myöhemmin otti yhteyttä Anna Buttenhoffiin. Anna on suomalainen nainen, joka on keskittynyt podencojen hoitamiseen. Podencot ovat Espanjassa kertakäyttökoiria joita metsästäjät ottava vain metsästyskoiriksi, ei siis lemmikeiksi ja sitten hylkäävät. Noin 50 000 podencoa menettää henkensä vuodessa. Asenne Espanjassa näihin koiriin on se, että galgot ja podencot ovat navettaeläimiä.

Galgoja menettää henkensä noin 40 000 vuodessa. Espanjassa eläinsuojelulaki ei kosketa käyttökoiria. Esimerkiksi puudeli voi olla sisällä ja samalla omistajalla voi olla samanaikaisesti varastossa 20 galgoa, joiden ravintona on homeista leipää. Kun metsästyskausi alkaa niin koirilla ei ole voimia.

Tästä linkistä YLEn uutinen aiheesta

Atlas

Atlas on tällä hetkellä noin 7-vuotias ja löytynyt Malagan läheltäpikkukylästä. Atlas on ollut metsästäjän hylkäämä ja odottanut kunnallisella tappotarhalla kuolemaa. Vammoina Atlaksella oli varvas poikki. Perrera on koirien  kunnallinen tappotarha ja ihmisille maksetaan kun sinne viedään koira tapettavaksi. Atlas on elänyt kuin villikoira ja syönyt roskiksista.

Hilkka otti Atlaksen vuonna 2015 ja Atlas ei ollut selvästikään ollut aikaisemmin asunut ihmisen kodissa ja ei ollut myöskään sisäsiisti. Arpia Atlaksella on tosi paljon. Hilkan arvion mukaan koiraa on kidutettu ja mahdollisesti poltettu jollain. Takapuolessa Atlaksella on jälkiä polttamisista. Atlaksen korkea ikä kertoo, että Atlas on ollut mitä ilmeisemmin hyvin lahjakas metsästyskoira ja sillä on edelleenkin vahva metsästysvietti.

Merlin

Merlin on tullut Hilkalle 2015 noin 6-8 vuoden ikäisenä ja on nyt 8-10 vuotta. Merlinillä oli molemmat lonkat murtuneet, yksi varvas puuttui, polvissa oli vuotavat haavat eli koira oli kokenut järkyttävää väkivaltaa siis ihmisen aiheuttamana. Merlin on Cordoban pikkukylästä ja on pelastettu Perreran tarhalta paikallisen Galgos del Sur-järjestön pelastamana. Merlin on ilmeisesti ollut myös lahjakas metsästyskoira ja on kova juoksemaan ja kovia kokenut, miehiä pelkäävä koira.

Galgoilta yleensä katkotaan jalat ja heidät jätetään metsään kuolemaan tuskissaan. Tämä hirvittävä julmuus johtuu vanhasta uskomuksesta, että mitä pitempään koira kituu kuollessaan, sen parempi metsästysonni on seuraavana vuonna. Galgo ei ole luodin arvoinen.

Hilkka Savolainen asuu Iisalmessa ja lähettää viestin: aina ei tarvitse olla pentukoira. Maailma on pullollaan kissoja ja koiria. Useimmiten rescue-eläimet ovat nöyriä, helppoja ja kiitollisia.

 

Politikointi on alkanut elokuussa  ja minulla se tarkoittaa sitä, että osallistun valtuustoryhmän kokouksiin, en aina, sillä teen paljon muutakin ja töitäkin täytyy tehdä. Kolmivuorotyö hoitoalalla on haastavaa kun on paljon järjestötoimintaa. Varavaltuutettuna oleminen on hiukan hankalaa ja epäkiitollista sen suhteen kun minulla olisi niin paljon aloite-ehdotuksia mutta en voi niitä itsenäisesti tehdä vaikka varsinaiset valtuutetut tekevät luonnollisesti ryhmätyötä ja yksin ei mitään päätetä. Olen myös aktiivinen vasemmiston kantakaupungin johtokunnassa ja piirihallituksen työvaliokunnassa.

Pelastuslautakunnan kokouksia on nyt takana kolme ja olen pelastuslautakunnan jäsenenä pitänyt puheen pelastusliiton 25-vuotisjuhlissa. Itse improvisoin puheen omalla tyylilläni, joka on hyvinkin maanläheinen ja konkreettinen ja ehkä monen mielestä naivikin. Ei kukaan ainakaan mädillä tomaateilla minua puheeni jälkeen heittänyt.

Tämän hetken poliittisia projektejani on saada Helsinki turvattua riittävällä määrällä palomies-ensihoitajia. Minä haluaisin heitä 23 virkaan vuodelle 2018. Neuvottelut on vielä kesken. Olen myös ihmeissäni siitä, että pelastuslaitos ei ole osana Suomen sisäistä turvallisuutta toisin kuin poliisi, puolustusvoimat ja rajavartiolaitos. Sekin asia täytyy muuttua.

Ilmastonmuutoksen torjumiseksi olen alkanut taas olla kasvissyöjä, mutta syön kalaa. Olin monta vuotta vuodesta 2008 vuoteen 2012 kasvissyöjä, mutta kiireen ja runsaan urheilun takia ja luonnollisesti huonon suunnitelun takia myös, palasin lihan syömiseen. Ei hyvä. Suomen on sitouduttava hiilivapaaseen Suomeen 2030 mennessä. Jokaisen meistä täytyy alkaa ja tehdä oman osamme ilmastomuutoksen torjumiseksi.

Työpaikkakiusaamisen kitkemiseksi pois Suomesta työryhmäni edelleen jatkaa säännöllisesti ja johdonmukaisesti tapaamisia ja edelleen työn alla on lakimuutokset, jotka suurimmalta osaltaan ovat hyvin kimurantteja, sillä ongelmana on , että ”miten mikin kohta on määritelty”. Helpoimmalta tuntuisi olevan se muutos, jossa 2 vuoden käsittelyaika muutettaisiin 5 vuodeksi. Työpaikkakiusattu kun on usein niin väsynyt ja pitkillä sairaslomilla, että hänellä ei yksinkertaisesti ole voimia viedä asiaa energisesti eteenpäin. Myös se, että ymmärtää olevansa työpaikkakiusattu niin sen ymmärtäminen ei välttämättä tapahdu heti. Suomessa edelleen on lisääntynyt tutkimusten mukaan työpaikkaakiusaaminen. Hyvä Suomi 100 vuotta!

Olen varavaltuutettuna kutsuttu Korkeasaareen ja yksi tutkimukseni koskee sitä, että haluaisin että eläintenhoitaja, jonka tämän hetkinen työaika on aamu klo 8:sta ilta 20:een, olisi 24 h. Perusteluni tälle on se, että Helsingin pelastuslaitoksen eläinyksikkö tuo mm. kituvia ja sairaita eläimiä lopetettavaksi ja pahimmillaan kärsivät illasta aamuun 12 tuntia. Se tuntuu aivan hirveältä kohtalolta. Saan varmasti asiasta tietoa marraskuussa.

Olen alkanut työstää nyt kunnolla tv-käsikirjoitusta, jonka teema on ”että osaisimme iloita toisistamme vielä kun olemme elossa”. Tarkoituksena on vielä tämän vuoden puolella kuvattava noin 10-15 min kestävä pilotti, jonka avulla myisin ideaani kattavan synopsikseni kera. Kiusaamisen lisäksi sarjani teema on narsismi, josta minulla on erittäin graavit kokemukset.

Olemme perustaneet ryhmän, johon kuuluu Katja Kiuru, Risto Koo ja minä. Aiomme tehdä huumoria. Katja Kiurulta on juuri ilmestynyt kirja ”Palasina ja Kokonaisena”. Suosittelen. Katja on lahjakkaana näyttelijänä syrjäytetty näyttelijäntöistä.

Samoin kuin Risto Koo, joka on kirjailija ja stand up koomikko. Hän tekee kulttuurin parissa myös paljon muutakin. Meitä neljää taiteilijaa yhdistää mm. se, että olemme opportunistisia itseämme tyrkyttäviä ja miellyttämisenhaluisia taiteilijoita.

Aion myös aktiivisesti tarjota näytelmää ja näytelmäideoitani. Olin pitkästä aikaa elokuvan kuvauksissa pikkupikku roolissa ja kysymyksessä oli Varasto 2 elokuva.

Olen aloittanut doulaamisen ( synnytystukihenkilö) uudestaan vuoden 2009 jälkeen ja samoin Helsinki Mission vapaaehtoistyön senioreiden kanssa.

 

Koulutus on vielä kesken, mutta olen erittäin innostunut ja suosittelen ja haastan ihmiset tekemään vapaaehtoistyötä! Olen edelleen narsistien uhrien ry:n hallituksessa ja vedän työparini kanssa toista kautta vertaistukiryhmää narsistienuhrienaikuistelapset. Jonot kasvavat ryhmiin koko ajan, joka kertoo narsismpiepidemian jatkuvasta lisääntymisestä sekä luonnollisesti tietouden lisääntymisestä, joka hyvä asia.

Olen nykyään Twitterissä ja Instagramissa ja facebookissa, kylläkin salanimellä, mutta tarkkasilmäinen voi löytää kuvani sieltä.

 

 

 

 

Tähän lopuksi haluan muistaa kolleegani Antti Majanlahtea, joka menehtyi yllättäen. Haluan esittää surunvalitteluni Antin lähimmäisille, ystäville ja työtovereille.

 

Valossa Pimeässä
Ei kukaan tiedä nihin olet mennyt
pitkien säteitten uutimet illassa
polkujen kimmellys, tomu.
Niin paljoon valoon olet käyteytynyt minulta.
(Kirsi Kunnas)

Antti, toivon että sinulla on nyt hyvä olla ja että olet äitisi kanssa rauhassa ilman meidän maallisten ihmisten hektistä suorittamista. Sinä ja äitisi nauroitte paljon. Uskon että nauratte edelleen, kun katsotte meidän ihmisten sekoilua ja rakkaudettomuutta toisiamme kohtaan ja sitä koheltamista ahneuden ja hyväksytyksi tulemisen kerjäämisessä muiden ihmisten kustannuksella, jotka eivät pysty puolustamaan itseään.

Hyvää matkaa Antti

 

Vesa-Matti Loiri -imitaatio (Antti Jaakola)