Työpaikkakiusaaminen

Esimerkki huonosta johtamisesta, vallan väärinkäytöstä ja työpaikkakiusaamisesta Auroran psykiatrisessa  sairaalassa ja rekryfirma Seuressa.

Olin 13.9.2018 Seuren järjestämässä tilaisuudessa, joka oli tarkoitettu sairaanhoitajille. Koulutustapahtumassa oli luentoa pitämässä Anna Perho  aiheena ” Itsensä johtaminen”. Tapahtumaan/koulutukseen oli  ennakkoilmoittautuminen.

Tapahtumaa juonsi/alusti Seuren työntekijä, jonka nimeä en muista. Hän kannusti rohkeasti dialogiin, kysymyksiin ja palautteeseen.

Pidin useita puheenvuoroja, yhteensä noin 5-6 kertaa. Aloitin kysymyksellä, joka meni näin.

”Kun olen Seuren keikalla, niin onko Seure silloin työnantajani”?  Vastauksena oli, että ”kyllä on”. Jatkoin: Seuren täytyy puolustaa työntekijötä silloin kun heitä kohdellaan työpaikoilla väärin. Kerroin esimerkkinä Auroran psykiatrisessa sairaalassa 2014 kokemani mielivalta, jossa sain työkiellon johtavalta lääkäriltä. Jatkoin puheenvuoroani kommentin muodossa, että työntekijät ovat varsinkin nykypäivänä hoitoalalla kultakimpaleita, sillä enemmissä määrin hoitoalalta lähtee työntekijöitä kouluttautumaan toiseen ammattiin sen kuormittuneisuuden takia, joka johtuu useista eri syistä. Kehoitin Seurea puolustamaan työntekijöitään, sillä itse en saanut Seurelta minkäänlaista apua 2014. Tein silloin kirjallisen selvityksen työpäivästäni silloin 6.3.2014 ja ainoa mitä Seuren taholta reagoitiin oli puhelu , jossa Seuren  työntekijä naurahtaen kommentoi : Tosi pitkän selvityksen lähetit. Johon vastasin että halusin kertoa jokaisen yksityiskohdan tarkasti.

Em. tapahtuman kerroin Seuren tilaisuudessa, johon juontaja/alustaja: Ikävää kuulla että olet tuollaista kokenut ja vaikea sanoa tuohon mitään kun en itse ollut tapahtuneessa mukana.

Pidin puheenvuoroja kommenttien muodossa mm. siitä, että kentältä on tullut paljon kritiikkiä, että ei pääse keikoille jos ei ole kohteessa aikaisemmin keikkaillut.  Kerroin, että täytyy antaa mahdollisuus uusille työntekijöille, jotka voivat olla taas niitä ”kultakimpaleita”, joista muutaman perehdytysvuoron kautta tulee ahkeria ja tunnollisia keikkailijoita, aivan kuten minusta tuli v.2008 Auroran psykiatrisille osastoille.

Kerroin esimerkkinä sen, miten lämpimästi Seure otti minut vastaan v. 2008 lähihoitajaopiskelijana ja kelpasin kokemattomana Psykiatrian osastoille mutta en enää kelvannut 2017 Peijaksen sairaalan psykiatrisille osastoille  – 11 vuoden hoitoalan kokemuksen jälkeen sekä lisänä ensihoitaja amk-tutkinto. Muutama muukin yleisössä osallistuja rohkaistui antamaan kritiikkiä, miten vaikea on päästä vieraisiin uusiin kohteisiin keikoille vaikka halua ja intoa olisi.

Anna Perhon pitämän luennon jälkeen, kun Anna Perho teki jo lähtöä ja sanoi: Ja taas ollaan hiljaa ja kukaan ei uskalla kysyä mitään. (Anna Perho oli pyytänyt kysyä tai kommentoida yleisöä luentonsa lopuksi). Minä viittasin ja kerroin että voisin kommentoida. Esitin montakin kysymystä epäsuorasti kommenttien muodossa. Viestini oli mm. se, että mietin koko luennon ajan, että oliko luento tarkoitettu hoitoalan työntekijöille vai ihmisille elämästä yleensä, sillä hoitoalan työntekijänä olin monesta Anna Perhon luennossa olevasta kohdasta täysin päinvastaista mieltä. Kysymykseni oli täysin vilpitön, koska uskon keskustelun voimaan. Anna Perho ei osannut vastata esittämiini kysymyksiin omasta luennostaan ja jossain vaiheessa kommentoin että oliko luennon tarkoitus olla rekrymainos  Seurelta sairaanhoitajille. Em. kysymykseni oli tarkoitettu epäsuorana kommenttipuheenvuorona Seurelle.  Anna Perho kiitti minua siitä, että olin uskaltanut kommentoida/kysyä ja lähti pois.

17.9.2018 klo 12.21 sain Seuren palvelutuotantopäälliköltä puhelun, jonka hän aloitti kysymyksellä: ” Oliko sinusta käytöksesi 13.9 asiallista? Johon vastasin että: ”Oli”. Hän kertoi puhelussa mm. että minut on nyt irtisanottu epäasiallisen käytöksen takia ja myös siksi, että en edusta Seuren arvoja. Kerroin että haluan irtisanomisen kirjallisena eli mustaa valkoisella ja että tällaisia irtisanomisia ei hoideta niin, että se ilmoitetaan työntekijälle vain puhelimitse. Palvelutuotantopäällikkö kertoi että tämä puhelu on tarpeeksi riittävä irtisanomiselle ja että et tule saamaan mitään kirjallisena. Hän  kertoi että tilaisuudessa oli paljon Seuren johtoa paikalla ja että he kyllä todensivat minun ”epäasiallista käytöstäni”. Hän otti puheeksi myös tulevat jo sovitut työvuoroni, että en niitä tod. näk saa tehdä. Olin sopinut suoraan Psykiatriakeskuksen osasto 8 uuden osastonhoitajan kanssa kuukauden kestävästä työssäolosta 50 %. Osatonhoitaja tarjosi minulle sijaisuutta vuoden 2018 loppuun, jota en ottanut vastaan. Ensimmäisessä puhelussa kerroin palvelutuotantopäällikölle, että hyvä että tämä tuli esille, jonka hän ymmärsi väärin niin, että olisin ollut samaa mieltä epäasiallisesta käytöksestäni ja että en edusta Seuren arvoja. Korjasin hänen väärinymmärrystään ja selitin että tarkoitin että ”hyvä” sanalla tarkoitan sitä, että vallan väärinkäyttö tulee esille, sillä en tule jättämään asiaa tähän. Palvelutuotantopäälliköltä kommentoi myös että ” sinä et tässä sanele miten tässä toimitaan”, johon minä puolustauduin, että kyllä se menee niin että minä kerron, koska vaikuttaa siltä, ettei  teillä ole nyt asiantuntijuutta miten tässä tilanteessa on toimittava.

Kehoitin palvelutuotantopäällikköä olemaan yhteydessä osastonhoitajaan, että osastonhoitaja olisi minuun yhteydessä. Palvelutuotantopäällikkö soitti itse 17.9 myöhemmin noin kahden tunnin kuluttua ja kertoi että voin kyllä halutessani tehdä jo sovitut työvuorot osasto 8:lle. Kysyin tässä toisessa puhelussa että hän antaisi osastonhoitajan puhelinnumeron, jota palvelutuotantopäällikkö alkoi etsiä. Kesken etsimisen sanoinkin, että en halua tehdä sovittuja työvuoroja sittenkään, johon hän vastasi: Hyvä juttu, me järjestämme sitten sinne toisen työntekijän. Olin ollut aamuyöstä asti erittäin kovassa päänsäryssä ja epäilin työkykyäni seuraavan päivän jo sovittuun aamuvuoroon ja tämän lisäksi, minulla ei ollut enää luottamusta Seuren toimintaa kohtaan.

Näiden kahden puhelun 17.9.2018 jälkeen ,kun olin hieman toipumassa päänsärystäni, tuli mieleeni, että onkohan minulla työvelvoite jo sovittuja työvuoroja kohtaan. Aikaisin aamulla 18.9 lähetin Seuren keikkanetin kautta viestin (keikkanettitunnukseni toimi vielä), jossa kysyin työvelvoitteestani sekä lähetin myös Seuren sivujen ohjeiden mukaan palvelutuotantopäällikölle suoraan saman kysymyksen sähköpostina. Viesti palautui heti takaisin ja lähetin saman viestin seuren osoitteeseen seuremiukumauku.fi. Viestissäni kerroin , että lähetän palvelutuotantopäällikölle 18.9 päivän aikana tekstiviestin, jotta onko saanut kysymykseni.

18.9.2018 osastonhoitaja Psykiatriakeskuksen osasto 8:lta soitti minulle klo 8 jälkeen, että miksi en ole töissä?  Kerroin osastonhoitajalle Seuren irtisanomiseni ja edellisen päivän toisen puhelun Seuren palvelutuotantopäälliköltä. Osastonhoitaja oli aivan pöyristynyt ja vihainen Seurelle siitä, ettei kukaan ollut yhteydessä edellisenä päivänä häneen, toisin kuin palvelutuotantopäällikkö 17.9 puhelussaan minulle väitti. Osastonhoitaja kertoi olevansa erittäin pahoillaan puolestani ja että olivat työyhteisön kanssa minua sinne ilolla odottaneet. Osastonhoitaja toivoi että olisin häneen jatkossa yhteydessä, sillä oli tapaukseni edistymisestä erittäin kiinnostunut. Lupasin olla häneen yhteydessä.

18.9 yritin soittaa palvelutuotantopäällikölle ja jätin hänen vastaajansa viestin sekä tekstiviestin, sillä halusin varmistaa sen, että varhaisen aamun tunteina kirjoittamani sähköposti oli varmasti tavoittanut hänet liittyen työvelvoitteeseeni. Hän soitti myöhemmin 18.9 klo 13.37 takaisin minulle ja kertoi että minulla ei ole työvelvoitetta sillä minut on irtisanottu ja sitä kautta minulla ei ole enää työsopimusta Seureen.

Lopuksi haluan todeta että olen ollut vuodesta 2008 erittäin suosittu ja pidetty keikkalainen ja minut on useasti pyydetty tekemään eripituisia sijaisuuksia suoraan työkohteiden osastoilta. Tilaisuus ,jossa olin  13.9.2018, oli osanottajina suurimmaksi osaksi juuri valmistuvia sairaanhoitajia ja sairaanhoito-opiskelijoita, joilla tuskin oli minkäänlaista kokemusta  Seuresta. Minä tiedän ja tunnen monia hoitoalan ihmisiä, jotka eivät suostu enää keikkailemaan Seuren kautta organisaatiouudistuksen jälkeen, sillä Seuren tapa kohdella työntekijöitä ei ole Suomi 100 tasolla vaan perustuu mm. pelolla johtamiseen, josta minun tapaukseni on hyvä esimerkki.

Auroran episodi

Minulle on ilmoitettu 11.3.2014, että en saa asiattoman käytökseni takia  tehdä töitä enää Auroran sairaalan psykiatrisilla osastoilla. En ole saanut ylilääkärin määräyksestä kirjallista selvitystä mm. siitä, miten asiaton käytökseni on ilmennyt enkä perusteluita sille, että en saa tehdä jatkossa töitä kyseisessä sairaalassa. Kielto koskee myös keikkalaispalvelu toimisto Seurea niin, että ak ei saa tehdä töitä Seurenkaan kautta Auroran psykiatrisille osastoille. Minulla oli vahva käsitys siitä, että konflikti tilanne, joka tapahtui 6.3.2014 Auroran sairaalan osastolla 6-1, oli jo sovittu, joten työkielto tuli minulle täysin yllätyksenä.

Menin 6.3 2014 Seuren kautta äkkiaamuun osasto 6-1:lle. Olen keikkailut Auroran sairaalan psykiatrisille osastoille säännöllisesti v. 2008 ja tehnyt sijaisuuksia vuodesta 2013 Auroran osastolle 15-5C.

Työtehtäviini 6.3 kuului mm. osallistua osaston potilaan hoitokokoukseen, jonka oli määrä alkaa klo 13.00. Osaston lääkärit eivät olleet minulle entuudestaan tuttuja ja noin klo 12.30 näin valkotakkisen naishenkilön, jonka tulkitsin lääkäriksi hänen asunsa perusteella. Kysyin lääkäriltä oliko hän tulossa potilas X:än hoitokokoukseen klo 13.00. Lääkäri kysyi minulta:” Kukas sä sitten olet ”?  ja hän jatkoi epäystävällisesti ja epäselvästi puhumista ja jouduin esittämään kysymykseni uudestaan, sillä kysymäni asia ei mielestäni selvinnyt minulle, sen jälkeen kun olin kertonut että ” olen sairaanhoitaja Alanen ja tullut sijaiseksi aamuvuoroon osastolle”. Lääkäri kertoi minulle olevansa osaston apulaisylilääkäri ja että on menossa tapaamaan osaston lääkäriä ja että hoitokokous alkaa sitten kun ”se alkaa”. Apulaisylilääkäri lähti silminnähden huonotuulisena tämän jälkeen, mitä ilmeisemmin osaston lääkärin työhuoneeseen pitämään mainitsemaansa palaveria.

Potilas X:än vaimo saapui hoitokokoukseen osasto 6-1:lle noin klo 12.55. Olin sitä ennen hieman hämilläni yrittänyt tiedustella osaston hoitohenkilökunnalta osaston toimintatapoja hoitokokousten suhteen. Usea hoitaja kertoi minulle, että apulaisylilääkäri ”jyrää” usein sovittuja aikoja ja että hän ei juuri tästä syystä ole pidetty lääkäri osastolla. Olin hämmentynyt ja klo 13.15 kun hoitokokous ei ollut vieläkään alkanut kävin esittelemässä itseni potilas X:än vaimolle ja kerroin pahoitteluni hoitokokouksen viivästymisestä ja toivoin hoitokokouksen alkavan mahdollisimman pian.

Klo 13.30 hoitokokous ei ollut alkanut vieläkään. Menin uudestaan potilaan ja hänen vaimonsa luo ja sanoin olevani syvästi pahoillani heidän puolestaan ja kerroin, että apulaisylilääkärillä on tullut mitä ilmeisemmin tärkeätä asiaa osaston lääkärille. Huomasin tuolloin jo hermostumisen merkkejä potilaassa ja hänen vaimossaan, jotka ilmenivät levottomuutena.

Klo 13.40 päätin mennä osaston lääkärin huoneeseen tiedustelemaan hoitokokouksen alkamisajankohtaa ja koputin ovelle ja kerroin että ”omainen on ollut jo paikalla hieman ennen klo 13 ja huomaan hermostumisen merkkejä potilaassa ja hänen vaimossaan ja että nyt pitäisi varmaankin hoitokokouksen alkaa”?

Osaton lääkäri ja apulaisylilääkäri olivat selvästi hämmentyneitä ja ymmärsin, että molemmat olivat yllättyneitä, että vaimo oli paikalla. Hoitokokous alkoi noin klo 13.45 ja apulaisylilääkäri pahoitteli syvästi potilaalle ja hänen vaimolleen myöhästymistä ja kertoi että ” ei tiennyt hoitokokouksesta mitään kun hoitajat eivät olleet mitään maininneet asiasta hänelle”. Oikaisin tilanteessa, että olin kyllä kertonut hoitokokouksesta apulaisylilääkärille, puolustaakseni itseäni. Mielestäni ei ollut oikeudenmukaista, että potilaan ja omaisen läsnäollessa, apulaisylilääkäri oli laittamassa ikäänkuin minun syykseni hoitokokouksen viivästymistä, sillä olin ainoa hoitaja paikalla juuri siinä tilanteessa.

Hoitokokouksen päätyttyä menin kirjaamaan kansliaan ja apulaisylilääkäri  tuli kansliaan ja sanoi kaikille kansliassa oleville hoitajille, että vastaisuudessa haluaa tietää onko omaisia tulossa hoitokokouksiin. Osastolla työskentelevä sairaanhoitajaopiskelija kertoi, että oli kertonut osaston lääkärille, että oli epäselvää oliko omainen tulossa, sillä potilas oli aikaisemmin kertonut, että omainen olisi tulossa ja välillä taas että ei olisi ehkä tulossa. Tämän lisäksi potilas oli kieltänyt hoitohenkilökuntaa soittamasta vaimolle, että asia olisi voitu tarkistaa. Osastonhoitaja  otti esille keskustelussa mm. ”että osastolla on tapana pitää hoitokokous, oli omainen paikalla tai ei”. Minä otin puheeksi, että apulaisylilääkäri yrittää laittaa omaa virhettään hoitajien syyksi ja että  ak:een mielestä tämä oli hyvä esimerkki huonosta kommunikaatiosta, joka johtui  vastahankaisesta tiedon vastaanottamisesta apulaisylilääkärin taholta, jonka aiheutti ak:een mielestä apulaisylilääkärin asenneongelma ak:tta kohtaan.

Ensihoidon opiskelijana olemme käsitelleet neljän vuoden ajan kommunikaation tärkeyttä monissa caseissa, sillä huono kommunikaatio voi aiheuttaa kohtalokkaita virheitä. Olen itse työskennellessäni eri hoitolaitoksissa useasti joutunut todistamaan huonoa kommunikointia kollegoitteni taholta ja pyydän aina varmistusta ja toistoa niin kauan, että kaikki osapuolet ovat varmasti ymmärtäneet asian oikein. Tiedon siirtäminen ja sen vastaanottaminen on minulle todella tärkeä ammattitaitooni liittyvä asia, jolla taataan mm. potilasturvallisuus ja laadukas hoitotyö, jota haluan keikkalaisena myös toteuttaa.

Siirryimme apulaisylilääkärin kanssa kahdestaan erään osastolla työskentelevän hoitajan kehoituksesta puimaan tapahtumaa lääkehuoneeseen, joka ilmeisemmin oli muotoutumassa minun ja apulaisylilääkärin väliseksi kiistaksi. Keskustelun edetessä apulaisylilääkäri pyysi minulta anteeksi käytöstään ja antoi ymmärtää, että hänelle oli kasautunut liian monta asiaa päällekkäin ja sen takia hän oli liian hermostunut ja huonotuulinen kun ak tuli kysymään klo 13 alkavasta hoitokokouksesta. Minä totesin siihen, että virheistä voi ja kannattaa aina oppia ja että ak on huomannut parhaaksi opikseen joskus ja valitettavasti virheiden tekemisen. Sanoin myös, että ”meillä kaikilla on joskus huonoja päiviä ja mitään peruuttamatonta ei ole kuitenkaan tapahtunut”. Kiista näytti olevan loppuunkäsitelty. Apulaisylilääkäri jatkoi vielä tapahtuman käsittelyä, ottamalla esiin minun käyttämääni asenneongelma-sanaa. Hän kertoi, että ei pitänyt siitä, että käytin sanaa asenneongelma ja vielä muiden kuullen. Perustelin asian niin, että minun mielestäni hänellä oli asenteessa ongelma minua kohtaan, sillä hän ei ollut selvästikään halukas vastaanottamaan asiaani hoitokokouksesta aikaisemmin kansliassa noin klo 12.30. Mainitsin vielä, että minusta asenneongelma ei ole paha sana, se vain ilmaisee, että on asenteessa ongelma. Apulaisylilääkäri sanoi ” että sitten meillä näyttää olevan mielipide-ero” johon minä vastasin, ”että niin näyttäisi olevan”. Minusta keskustelu oli päättynyt hyvässä hengessä.

Osatonhoitaja halusi keskustelussa kanssani huoneessaan asiasta ja pahoitteli, että olin joutunut tällaiseen riitatilanteeseen keikkalaisena. Kerroin, että olen näyttelijän ammatissani joutunut hyvin paljon puolustamaan itseäni ja että ainoa asia mistä olin pahoillani oli huoli potilaasta ja hänen omaisestaan  ja että olin huolissani heistä, jäikö heille paha mieli hoitokokouksen viivästymisestä niin että heille olisi tullut tunne, että heistä ei ”kukaan oikeasti välitä”?

Osatonhoitaja sanoi, että ” Auroran sairaala on potilaslähtöinen sairaala”. Kerroin vielä osastonhoitajalle mitä oli tapahtunut minun näkökulmastani ja tuli vahva vaikutelma siitä, että osastonhoitaja oli puolellani ja tunnelma osastonhoitajan huoneessa oli lämminhenkinen ja osittain jopa myönteisellä tavalla leppoisa.

Hoitohenkilökunnan taukohuoneessa tapasin osastolla työskentelevän sairaanhoitajaopiskelijan, jota oli myös yritetty laittaa syylliseksi apulaisylilääkärin puhuteltaessa häntä hoitokokouksen jälkeen ja jota olin alkanut puolustaa vaikkakin sairaanhoitajaopiskelija puolusti itseään tomerasti. Nuori sairaanhoitajaopiskelija kertoi, että itki lohduttomasti sen takia, että oli niin vihainen apulaisylilääkärin epäoikeudenmukaisuudesta laittaa hoitokokouksen viivästymistä hoitajien kontolle.

Lähtiessäni osastolta kotiin, moni hoitaja toivotti tervetulleeksi minut uudestaan osastolle keikalle ja ilmaisivat olevansa kovin tyytyväisiä minuun kun ”kerrankin joku uskalsi sanoa suoraan ja puolustaa hoitajia”.

Ollessani taas äkkiaamussa 11.3.2014 osastolla 15-5C,osastonhoitaja pyysi minua seuraavasta päivästä alkaen kuukauden sijaisuudelle osastolle. Kerroin suostuvani ja osastonhoitaja kertoi soittavansa ylihoitajalle asiasta. Tällöin selvisi, että en ollut tervetullut enää Auroran sairaalaan töihin ja että määräys oli ylilääkärin. Seure ilmoitti asiasta myös minulle puhelimitse työvuoroni aikana eikä kertonut minkäänlaisia perusteluita epäasialliselle käytökselleni. Seuren työntekijä kertoi, että ei tiedä vastaavaa tilannetta, jossa työkielto olisi tullut koko sairaalaan, yleensä vain jollekin tietylle osastolle.  Auroran sairaala on työllistänyt minua suurissa määrin vuodesta 2008 ja olen ollut hyvin pidetty työntekijä ja en ole tehnyt koskaan hoitovirhettä. Nyt osastolle palkattiin minun tilalleni työntekijä, joka on tehnyt hoitovirheen ja jonka työorientaatiossa olisi toivomisen varaa.

Vaikuttaa siltä, että kysymyksessä on kostotoimenpide ja vallan väärinkäyttö, jonka uhriksi olen joutunut ja jonka takia menetin mieluisan työpaikan ja sitä kautta toimeentuloni ja mukavat työystävät. Minusta se on kohtuutonta ja väärin ja haluan että asia selvitetään perinpohjaisesti niin että oikeudenmukaisuus tapahtuu kohdallani.

Vaalikampanja

Olen Helsingin vaalipiirissä vasemmistoliiton  ehdokas kevään eduskuntavaaleissa.

Aiemmin sain väärää tietoa, että vaalitilini täytyy olla minun nimelläni, mutta tässä nyt kampanjapäällikköni Jari Pellisen tilinumero liittyen eduskuntavaalehin. Sille voit halutessasi lahjoittaa tukea kampanjaa varten.

FI14 3636 3010 5349 49
BIC/SWIFT: SBANFIHH

Vaaleissa kärkiteemani ovat työ, mielenterveys ja rauhantyö.

Rosa

Rakkaus on ikuista.

Tämän videon katselu kannattaa aloittaa Loiri-imitaation loputtua. Kannattaa pysäyttää myös taustalla oleva tuuli ruudun oikean yläkulman pause-painikkeesta.

MeToo

Olen jo kymmenen vuotta sitten nostanut esille näitä asioita. Seuraavat kirjoitukset allekirjoitan itsekin täysin.

Ruusu Haarla, Teatterilehti:

Narsistisen ohjaajan strategioita

Tietoisuus narsistisesta persoonallisuushäiriöstä ja sen vaikutuksesta muun muassa työelämässä on kasvanut suuresti 2000-luvun aikana. Onkin kiinnostavaa, että teatterialalla, jossa oman kokemukseni mukaan aiheelle voisi olla erityistä tilausta, ei narsismista puhuta juuri lainkaan.

Narsismihäiriöllä viitataan siihen, että yksilön narsistisuus tuottaa merkittävää vahinkoa hänelle itselleen tai muille ihmisille. Teatterialalla narsistiset piirteet on perinteisesti saatu naamioiduksi erityisesti tähtinäyttelijöiden sekä autoritääristen ohjaajien ”taiteellisiin” oikeuksiin. Vaikka vallankäyttöön liittyvät asenteet ovat jyrkentyneet sitten 80-luvun, on yllättävää, kuinka paljon edelleen katsotaan läpi sormien.

Taustalla lienee pelkoa taiteilijamyytin romuttumisesta: Katoaako taide jos vaadimme toisiltamme käytöstapoja? Taustalla lienee myös yleistä kyvyttömyyttä tunnistaa sairasta, narsistista käytöstä. Tästä saavat kärsiä myös ne ohjaajat, joilla ei ole vallankäyttöön liittyviä ongelmia ja jotka joutuvat myrkyttyneiden työyhteisöjen korjaajiksi ja ohjaajiin liittyvien pelkojen kohteiksi.

Seuraaviin malleihin sortuvat joskus kaikki, työtehtävään tai sukupuoleen katsomatta. Aina niiden takaa ei löydy narsistista motiivia, mutta niiden systemaattinen hyödyntäminen valta-asemassa aiheuttaa aina ongelmia. Etenkin ohjaaja työnjohtajana kykenee niitä käyttämällä terrorisoimaan koko työyhteisöä ja sairastuttamaan sen.

Hämmentäminen. Ohjaaja saa aikaan jatkuvaa hämmennystä, joka ei liity teoksen tulkintaan. Hän viestii ristiriitaisesti, toimii epäjohdonmukaisesti, arvaamattomasti tai provosoivasti tai vaatii erityiskohtelua. Hänen toiveisiinsa on vaikea vastata ja hänen tyytymättömyyttään on vaikea ennakoida.

Hajottaminen. Ohjaaja luo omalla toiminnallaan kuiluja ja katkoksia työryhmän jäsenten välille sen sijaan, että pyrkisi kuromaan niitä umpeen. Hän saattaa suosia toisia muiden kustannuksella tai ottaa jonkun silmätikukseen tai mustamaalauksen kohteeksi. Pahimmillaan koko työryhmä riitaantuu vastakkaisiin leireihin syistä, joita on vaikea palauttaa teoksen tekemiseen.

Hyötyminen. Ohjaaja ottaa toimivat ideat omiin nimiinsä ja laittaa epäonnistumiset toisten nimiin riippumatta prosessin todellisesta kulusta. Ohjaaja on korostuneen kiinnostunut julkisuudesta ja kollegoiden arvostuksesta, usein työryhmän kustannuksella.

Rajattomuus. Ohjaaja ei kunnioita toisten rajoja, työrooleja, eikä sovittuja linjoja, vaan saattaa muuttaa mielensä äkkinäisesti ja varoittamatta aiheuttaen hämmentäviä tai loukkaavia tilanteita, joissa toiset tuntevat tulleensa ylikävellyksi. Hän tunkeutuu henkilökohtaiselle tai seksuaaliselle alueelle ja astuu toisten varpaille.

Raivoaminen. Ohjaaja raivoaa, kun asiat eivät mene siten kuin hän toivoisi tai kun hän on itse kyvytön parantamaan tilannetta. Ohjaaja ei hillitse vihaansa, ei häpeä sitä, eikä kanna vastuuta sen seurauksista. Hän häpäisee ja haukkuu. Syntyy pelon ilmapiiri.

Riippuvuus. Ohjaaja mielistelee työryhmää tai sen yksittäisiä jäseniä olematta siinä kuitenkaan johdonmukainen. Ohjaaja voi olla yhtäkkiä hyvin hurmaava ja imarteleva. Hän saattaa ”rakastaa” kiihkeästi ja palkita onnistumisista ylitsevuotavasti. Usein työryhmä vastaa ohjaajan huomiontarpeeseen, mutta jättää omat tarpeensa ja toiveensa ilmaisematta.

Uhriutuminen. Ohjaaja väistelee vastuuta käyttäen suojakilpenään omaa haavoittuvuuttaan. Hän saattaa alkaa itkeä, jos häneltä kysyy vaikeita kysymyksiä tai kätkeytyä ”raskaan” taakkansa taakse, estääkseen konfliktin, jossa hän voisi hävitä. Hän ei myönnä omia virheitään, vaan syyttää mahdottomia olosuhteita tai muita ihmisiä.

Tarpeellista olisi, että teatterinjohtaja kykenisi tunnistamaan narsistiset piirteet jo rekrytointivaiheessa. Johtajan tulisi myös kyetä reagoimaan työryhmän oireisiin tai valituksiin myöhemmin. Usein ihmiset kuitenkin jäävät yksin. Silloin ensisijaista ei ole teos, eikä edes työryhmän pelastaminen, vaan omista rajoista huolehtiminen: Se että ei uhraa itseään taiteen takia, vaikka kaikki muut tekisivät niin.

 

Eeva Lehtimäki, MTV3:

Tämä kolumni ei kerro Lauri TörhösestäAku Louhimiehestä tai Kenneth Grevestä. Sen aiheena olemme me suomalaiset, minä itse mukaan lukien. Olen nyt muutaman päivän miettinyt puhekulttuuria, johon olen kasvanut. Ja se ei näytä kauniilta. Se on suomalaisuuden pimeä puoli… (Lue koko kolumni)

 

Tässä tallenteessa ovat minun kommenttini Amnesty Suomen keväkokouksen paneelikeskustelussa:

Sain ensimmäisen puheenvuoron ajassa 33.30 ja toisen kohdassa  1.25.30.