Minulle on ilmoitettu 11.3.2014, että en saa asiattoman käytökseni takia tehdä töitä enää Auroran sairaalan psykiatrisilla osastoilla. En ole saanut ylilääkärin määräyksestä kirjallista selvitystä mm. siitä, miten asiaton käytökseni on ilmennyt enkä perusteluita sille, että en saa tehdä jatkossa töitä kyseisessä sairaalassa. Kielto koskee myös keikkalaispalvelu toimisto Seurea niin, että ak ei saa tehdä töitä Seurenkaan kautta Auroran psykiatrisille osastoille. Minulla oli vahva käsitys siitä, että konflikti tilanne, joka tapahtui 6.3.2014 Auroran sairaalan osastolla 6-1, oli jo sovittu, joten työkielto tuli minulle täysin yllätyksenä.
Menin 6.3 2014 Seuren kautta äkkiaamuun osasto 6-1:lle. Olen keikkailut Auroran sairaalan psykiatrisille osastoille säännöllisesti v. 2008 ja tehnyt sijaisuuksia vuodesta 2013 Auroran osastolle 15-5C.
Työtehtäviini 6.3 kuului mm. osallistua osaston potilaan hoitokokoukseen, jonka oli määrä alkaa klo 13.00. Osaston lääkärit eivät olleet minulle entuudestaan tuttuja ja noin klo 12.30 näin valkotakkisen naishenkilön, jonka tulkitsin lääkäriksi hänen asunsa perusteella. Kysyin lääkäriltä oliko hän tulossa potilas X:än hoitokokoukseen klo 13.00. Lääkäri kysyi minulta:” Kukas sä sitten olet ”? ja hän jatkoi epäystävällisesti ja epäselvästi puhumista ja jouduin esittämään kysymykseni uudestaan, sillä kysymäni asia ei mielestäni selvinnyt minulle, sen jälkeen kun olin kertonut että ” olen sairaanhoitaja Alanen ja tullut sijaiseksi aamuvuoroon osastolle”. Lääkäri kertoi minulle olevansa osaston apulaisylilääkäri ja että on menossa tapaamaan osaston lääkäriä ja että hoitokokous alkaa sitten kun ”se alkaa”. Apulaisylilääkäri lähti silminnähden huonotuulisena tämän jälkeen, mitä ilmeisemmin osaston lääkärin työhuoneeseen pitämään mainitsemaansa palaveria.
Potilas X:än vaimo saapui hoitokokoukseen osasto 6-1:lle noin klo 12.55. Olin sitä ennen hieman hämilläni yrittänyt tiedustella osaston hoitohenkilökunnalta osaston toimintatapoja hoitokokousten suhteen. Usea hoitaja kertoi minulle, että apulaisylilääkäri ”jyrää” usein sovittuja aikoja ja että hän ei juuri tästä syystä ole pidetty lääkäri osastolla. Olin hämmentynyt ja klo 13.15 kun hoitokokous ei ollut vieläkään alkanut kävin esittelemässä itseni potilas X:än vaimolle ja kerroin pahoitteluni hoitokokouksen viivästymisestä ja toivoin hoitokokouksen alkavan mahdollisimman pian.
Klo 13.30 hoitokokous ei ollut alkanut vieläkään. Menin uudestaan potilaan ja hänen vaimonsa luo ja sanoin olevani syvästi pahoillani heidän puolestaan ja kerroin, että apulaisylilääkärillä on tullut mitä ilmeisemmin tärkeätä asiaa osaston lääkärille. Huomasin tuolloin jo hermostumisen merkkejä potilaassa ja hänen vaimossaan, jotka ilmenivät levottomuutena.
Klo 13.40 päätin mennä osaston lääkärin huoneeseen tiedustelemaan hoitokokouksen alkamisajankohtaa ja koputin ovelle ja kerroin että ”omainen on ollut jo paikalla hieman ennen klo 13 ja huomaan hermostumisen merkkejä potilaassa ja hänen vaimossaan ja että nyt pitäisi varmaankin hoitokokouksen alkaa”?
Osaton lääkäri ja apulaisylilääkäri olivat selvästi hämmentyneitä ja ymmärsin, että molemmat olivat yllättyneitä, että vaimo oli paikalla. Hoitokokous alkoi noin klo 13.45 ja apulaisylilääkäri pahoitteli syvästi potilaalle ja hänen vaimolleen myöhästymistä ja kertoi että ” ei tiennyt hoitokokouksesta mitään kun hoitajat eivät olleet mitään maininneet asiasta hänelle”. Oikaisin tilanteessa, että olin kyllä kertonut hoitokokouksesta apulaisylilääkärille, puolustaakseni itseäni. Mielestäni ei ollut oikeudenmukaista, että potilaan ja omaisen läsnäollessa, apulaisylilääkäri oli laittamassa ikäänkuin minun syykseni hoitokokouksen viivästymistä, sillä olin ainoa hoitaja paikalla juuri siinä tilanteessa.
Hoitokokouksen päätyttyä menin kirjaamaan kansliaan ja apulaisylilääkäri tuli kansliaan ja sanoi kaikille kansliassa oleville hoitajille, että vastaisuudessa haluaa tietää onko omaisia tulossa hoitokokouksiin. Osastolla työskentelevä sairaanhoitajaopiskelija kertoi, että oli kertonut osaston lääkärille, että oli epäselvää oliko omainen tulossa, sillä potilas oli aikaisemmin kertonut, että omainen olisi tulossa ja välillä taas että ei olisi ehkä tulossa. Tämän lisäksi potilas oli kieltänyt hoitohenkilökuntaa soittamasta vaimolle, että asia olisi voitu tarkistaa. Osastonhoitaja otti esille keskustelussa mm. ”että osastolla on tapana pitää hoitokokous, oli omainen paikalla tai ei”. Minä otin puheeksi, että apulaisylilääkäri yrittää laittaa omaa virhettään hoitajien syyksi ja että ak:een mielestä tämä oli hyvä esimerkki huonosta kommunikaatiosta, joka johtui vastahankaisesta tiedon vastaanottamisesta apulaisylilääkärin taholta, jonka aiheutti ak:een mielestä apulaisylilääkärin asenneongelma ak:tta kohtaan.
Ensihoidon opiskelijana olemme käsitelleet neljän vuoden ajan kommunikaation tärkeyttä monissa caseissa, sillä huono kommunikaatio voi aiheuttaa kohtalokkaita virheitä. Olen itse työskennellessäni eri hoitolaitoksissa useasti joutunut todistamaan huonoa kommunikointia kollegoitteni taholta ja pyydän aina varmistusta ja toistoa niin kauan, että kaikki osapuolet ovat varmasti ymmärtäneet asian oikein. Tiedon siirtäminen ja sen vastaanottaminen on minulle todella tärkeä ammattitaitooni liittyvä asia, jolla taataan mm. potilasturvallisuus ja laadukas hoitotyö, jota haluan keikkalaisena myös toteuttaa.
Siirryimme apulaisylilääkärin kanssa kahdestaan erään osastolla työskentelevän hoitajan kehoituksesta puimaan tapahtumaa lääkehuoneeseen, joka ilmeisemmin oli muotoutumassa minun ja apulaisylilääkärin väliseksi kiistaksi. Keskustelun edetessä apulaisylilääkäri pyysi minulta anteeksi käytöstään ja antoi ymmärtää, että hänelle oli kasautunut liian monta asiaa päällekkäin ja sen takia hän oli liian hermostunut ja huonotuulinen kun ak tuli kysymään klo 13 alkavasta hoitokokouksesta. Minä totesin siihen, että virheistä voi ja kannattaa aina oppia ja että ak on huomannut parhaaksi opikseen joskus ja valitettavasti virheiden tekemisen. Sanoin myös, että ”meillä kaikilla on joskus huonoja päiviä ja mitään peruuttamatonta ei ole kuitenkaan tapahtunut”. Kiista näytti olevan loppuunkäsitelty. Apulaisylilääkäri jatkoi vielä tapahtuman käsittelyä, ottamalla esiin minun käyttämääni asenneongelma-sanaa. Hän kertoi, että ei pitänyt siitä, että käytin sanaa asenneongelma ja vielä muiden kuullen. Perustelin asian niin, että minun mielestäni hänellä oli asenteessa ongelma minua kohtaan, sillä hän ei ollut selvästikään halukas vastaanottamaan asiaani hoitokokouksesta aikaisemmin kansliassa noin klo 12.30. Mainitsin vielä, että minusta asenneongelma ei ole paha sana, se vain ilmaisee, että on asenteessa ongelma. Apulaisylilääkäri sanoi ” että sitten meillä näyttää olevan mielipide-ero” johon minä vastasin, ”että niin näyttäisi olevan”. Minusta keskustelu oli päättynyt hyvässä hengessä.
Osatonhoitaja halusi keskustelussa kanssani huoneessaan asiasta ja pahoitteli, että olin joutunut tällaiseen riitatilanteeseen keikkalaisena. Kerroin, että olen näyttelijän ammatissani joutunut hyvin paljon puolustamaan itseäni ja että ainoa asia mistä olin pahoillani oli huoli potilaasta ja hänen omaisestaan ja että olin huolissani heistä, jäikö heille paha mieli hoitokokouksen viivästymisestä niin että heille olisi tullut tunne, että heistä ei ”kukaan oikeasti välitä”?
Osatonhoitaja sanoi, että ” Auroran sairaala on potilaslähtöinen sairaala”. Kerroin vielä osastonhoitajalle mitä oli tapahtunut minun näkökulmastani ja tuli vahva vaikutelma siitä, että osastonhoitaja oli puolellani ja tunnelma osastonhoitajan huoneessa oli lämminhenkinen ja osittain jopa myönteisellä tavalla leppoisa.
Hoitohenkilökunnan taukohuoneessa tapasin osastolla työskentelevän sairaanhoitajaopiskelijan, jota oli myös yritetty laittaa syylliseksi apulaisylilääkärin puhuteltaessa häntä hoitokokouksen jälkeen ja jota olin alkanut puolustaa vaikkakin sairaanhoitajaopiskelija puolusti itseään tomerasti. Nuori sairaanhoitajaopiskelija kertoi, että itki lohduttomasti sen takia, että oli niin vihainen apulaisylilääkärin epäoikeudenmukaisuudesta laittaa hoitokokouksen viivästymistä hoitajien kontolle.
Lähtiessäni osastolta kotiin, moni hoitaja toivotti tervetulleeksi minut uudestaan osastolle keikalle ja ilmaisivat olevansa kovin tyytyväisiä minuun kun ”kerrankin joku uskalsi sanoa suoraan ja puolustaa hoitajia”.
Ollessani taas äkkiaamussa 11.3.2014 osastolla 15-5C,osastonhoitaja pyysi minua seuraavasta päivästä alkaen kuukauden sijaisuudelle osastolle. Kerroin suostuvani ja osastonhoitaja kertoi soittavansa ylihoitajalle asiasta. Tällöin selvisi, että en ollut tervetullut enää Auroran sairaalaan töihin ja että määräys oli ylilääkärin. Seure ilmoitti asiasta myös minulle puhelimitse työvuoroni aikana eikä kertonut minkäänlaisia perusteluita epäasialliselle käytökselleni. Seuren työntekijä kertoi, että ei tiedä vastaavaa tilannetta, jossa työkielto olisi tullut koko sairaalaan, yleensä vain jollekin tietylle osastolle. Auroran sairaala on työllistänyt minua suurissa määrin vuodesta 2008 ja olen ollut hyvin pidetty työntekijä ja en ole tehnyt koskaan hoitovirhettä. Nyt osastolle palkattiin minun tilalleni työntekijä, joka on tehnyt hoitovirheen ja jonka työorientaatiossa olisi toivomisen varaa.
Vaikuttaa siltä, että kysymyksessä on kostotoimenpide ja vallan väärinkäyttö, jonka uhriksi olen joutunut ja jonka takia menetin mieluisan työpaikan ja sitä kautta toimeentuloni ja mukavat työystävät. Minusta se on kohtuutonta ja väärin ja haluan että asia selvitetään perinpohjaisesti niin että oikeudenmukaisuus tapahtuu kohdallani.