Kolumnini Vasen kaista -verkkolehdessä 13.2.2017:
Kyllästyin epäoikeudenmukaisuuteen, jota sain kohdallani jatkuvasti kokea. Ajattelin, että jotain täytyy muuttua ja päätin alkaa aktiivisesti yrittää muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi elää. Vasemmiston valitsin intuitiolla. Mutta kun aloin enemmän tutkia asiaa, sana oikeudenmukaisuus osui silmiini.
Olen elämäni varrella huomannut, miten paljon vallan väärinkäyttö voi hankaloittaa ihmisten elämää. Pahimmassa tapauksessa käy niin, että ihminen päätyy riistämään itseltään hengen. Taistelen hyvä veli -verkostoja ja vallan väärinkäyttöä vastaan, joihin olennaisesti liittyy työpaikkakiusaaminen ja kiusaaminen ylipäätään. Haluan muistuttaa, että koulukiusaajat oppivat kiusaamisen aikuisilta.
Kiusattu usein selviää omasta kiusaamisestaan ryhtymällä itse kiusaajaksi. Tämän olen usein saanut todistaa varsinkin taidekentällä. Näyttelijä, jota ohjaaja on kiusannut, kostaa ryhtyessään itse ohjaamaan. Toki kiusaaja voi ryhtyä kiusaajaksi muistakin syistä, kuten huonon itsetunnon tai selvittämättömien pelon ja häpeän tunteittensa vuoksi. Kaikki lähtee yleensä lapsuudesta. Kaikki hyvä ja paha.
Minut itseni on syrjäytetty taidekentältä ja näyttelijän taustani takia minun on haasteellista työllistyä hoitoalalla. Olen ollut liian erilainen ja se on yhteiskunnassamme asia, josta täytyy rangaista. Onneksi olen ahkera, mukava, hyväkuntoinen ja periksiantamaton. Sanoisinko, että mehevä yhtälö.
Olen Narsistien uhrien hallituksessa ja vedän yhdistyksen narsistien uhrien aikuiset lapset -vertaistukiryhmää. Tutkijat puhuvat jo narsismiepidemiasta. Kysymyksessä ei ole siis narsismi-termin käytön muoti-ilmiö vaan kysymys on vakavasta ja tuhoisasta mielisairaudesta, jota narsisti sairastaa. Hajoita ja hallitse on keskeinen päämäärä narsistilla. Mielisairaudet ovat muuttaneet myös vuosikymmenten saatossa muotoaan.
Narsisteilla on usein kova hinku päästä johtavaan asemaan. Se näkyy työpaikoilla. Me suomalaiset olemme häpeällisen hyviä kiusaamaan. Suomi johtaa Euroopan kiusaamisen tilastoja. Työpaikkakiusaamisesta kärsii Suomessa 100 000–140 000 työntekijää. Se maksaa yhteiskunnalle paljon ja tarkkoja lukuja on vaikea arvioida. Hukkaan heitettyä rahaa, jonka hintana on ihmisen elämä ja terveys.
Työpaikkakiusaaminen on arka aihe, josta ei mieluusti puhuta julkisesti. Yksityisissä keskusteluissa ihmiset kuitenkin haluavat kertoa omakohtaisista kokemuksistaan. Ne ovat olleet rankkaa kuultavaa. Olen kuunnellut niitä eri työpaikoissa, kaduilla ja kaupan kassoilla kymmenen vuotta. Vaikka työpaikat tekevät omia tutkimuksia työhyvinvoinnista, niin tulokset eivät kerro koko totuutta. Kyselyissä saatetaan esimerkiksi kysyä työntekijältä: ”oletko kiusaaja”? Lopputulos on sitten jotain muuta mitä se oikeasti ei ole. Ovelaa työnantajilta. Näin meitä kusetetaan.